MUTKAN KAUTTA

Meidän piti eilen mennä Ristikiveen Soutajan leikkipaikkaan, mutta koska aurinko paistoi ja puisto on puiden keskellä, en halunnutkaan sinne. Päätin että menemme Nenäinniemeen, koska älypuhelimen pikaselailulla löysin sieltä neljä puistoa. Ajoin onnellisesti ohi. No, päädyimme lopulta Samulinniemeen Samulin leikkipuistoon. Ristikiveen menemme jonain sateisena päivänä ja Nenäinniemen vuoro tulee myös toisella kertaa. 

Samulin leikkipuisto on pieni eikä tielle ole välitöntä näkyvyyttä. Näkymättömyys rauhoittaa meidän puistoelämää, koska silloin pienin ei ole niin halukas karkaamaan. Kovin hän puiston reunalta äidille vilkutteli, mutta palasi aina pian takaisin...

  

  

  

  

  

  

Tyhjässä puistossa saimme taas leikkiä. Onko meillä vähän toisenlainen rytmi kuin muulla kansalla? Heh!

Mukavaa lauantaita!

- Lyyti

ps. Blogin ulkonäkö tulee muuttumaan pikkuhiljaa. Alan etsiä ulkonäköä, joka miellyttäisi paremmin silmääni. Älkää antako remontin häiritä! Se kun tapahtuu ajan ja osaamisen sallimissa rajoissa...