PUISTON REUNALTA

Tänä kesänä olen huomannut yhden toistuvan seikan meidän puistoiluissa: että lapset löytyvät nimenomaan puiston reunalta! Ollaan rakennettu hienot laitteet ja kivat puistot, mutta luonnonkiveä ja kypsiä mustikoita voittanutta ei taida vielä olla keksitty. Vuorenrinteen korttelipuistossa käydessämme olivat lapset taas metsikössä niin, että jäi jopa selvittämättä mikä ihme härveli tuo kimppakeinu oikein on... 

Siinä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti pian uskaltaa hyvillä mielin tehdä tulia nuotiopaikoille, koska sen verran tuntuu jo syksyltä että metsä- tai puistoretki lämpimine makkaroineen houkuttelisi kovasti...

Mutta nautitaan vielä näistä lämpimistä päivistä mitä elokuulle meille annetaan ja otetaan syksy vastaan sitten kun on sen aika!

- Lyyti

LILLIPUTTI

Mikä mainio nimi puistolle! Lähdimme koko perhe retkelle Vaajakoskelle eräänä iltapäivänä. Haimme Vaajalasta eväät ja nautimme varjosta ja pienestä tuulenvireestä, sekä tietenkin toistemme seurasta.

Lilliputti sijaitsee Vaajakosken keskustassa ja on osittain aidattu. Auton sain parkkiin ihan puiston viereen. Jollain tapaa koin puiston kodikkaaksi. Johtuuko se siitä että kaikki on lähellä? Vai ympärillä kasvavista puista ja puskista? Mene ja tiedä, mutta meillä oli kiva ilta!

Mukavinta lasten mielestä oli (yllätys yllätys) luonnonkivet, jotka ympäröivät hiekkalaatikoksi otaksumaani aluetta. Sitä he juoksivat suurimman osan ajasta ympäri kun isi otti aikaa.

Sellainen ilta oli se. Helppoa kesäpuuhaa on viedä lapsia puistoihin! Sekoilevatkin vähemmän. Tänä kesänä ei tosin puistokäyntejä ole kertynyt samaa tahtiin kuin tehokkaimpana vuotena. Yllänköhän siihen enää koskaan?

- Lyyti