TAKAISIN ARKEEN

Uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin. Viimeviikko vei allekirjoittaneen pois kodin arkiaskareista. Muutama päivä mummun hellässä huomassa teki ihmeitä, vaikka koti-ikävän saattelemana lähdimmekin (aiemmin sovittuna päivänä kylläkin) kotiin. Kassi poikineen on vielä purkamatta, mutta päätöksessäni pysyin: maalle meni enemmän tavaraa kuin mitä otin sieltä mukaani. Ja suurin osa mukaani ottamista asioista oli syötävää! Lauantaina kävimme pienissä bileissä koko perheen voimin, hih! (Ihan päiväsaikaan ja ihan säädyllisesti.)

Ja asiaan.

Mitäs olinkaan valmiiksi kirjoitellut...? Tarkistan. Ai niin! Laitankin sen ihan muokkaamatta tähän:

Joskus vain tuntuu, että vaikka kuinka on suunnitellut niin homma vain leviää käsiin. Ihan täysin. Eräänä aamuna olimme viimein saaneet ulkovaatteet päälle ja melkein jo ulkona kun lapset rekisteröivät paketeissaan makaavat potkupyörät. He olivat ne jo edellisenä päivänä nähneet, mutta ilmeisesti aika ei tuolloin ollut kypsä. No, koska kuopus nukkui tyytyväisesti turvakaukalossaan niin päätin olla myötämielinen lasten toiveelle. Vaikka siinä tovi meni, saimme menopelit lasten alle. Kypärät kaapista ja kaikki mahdollinen peräluukkuun. 

Kävimme ostamassa matkalla hiekkaleluja. Puiston ollessa seuraava määränpää, kertoi prinsessa takapenkiltä että häntä pissattaa. Mikäs siinä. Puskapissoihin viimekesänä tottunut neitomme kertoi pissatusotteessani istuskellen, että tulee myös kakka. EI TULE! Olimme siis melkein päässeet puistoon kun matka takaisin autolle saattoi alkaa. Noin puolessa välissä tilanne niin sanotusti levisi kuin jonkin nimeltämainitsemattoman Jokisen eväät! Esikoiselle annoin luvan potkutella autolle kun näköyhteys kulkupeliin oli saatu. Hiljokseen tulimme loppu sakki perässä. Kaikki meni hyvin, kunnes edelläkävijä kaatui auton takana. Tai vieressä, mutta katseeni ulottumattomissa. Esikoinen on valtavan ujo mitä tulee uusiin ihmisiin, joten tilannetta ei parantanut se että eräs ulkomaalainen mieshenkilö yritti auttaa minua kasaamaan jälkikasvuani, johon kuului väärään suuntaan ja tielle päin suuntaava vaaleanpunainen unelma, rattaisiin köytetty retrovauva ja nyyhkyttävä pikkupoika. Kiitos tälle miehelle joka tapauksessa avusta! Sain sakkini autoon ja kotiin. Pojat odottivat autossa kun kävin käyttämässä neitiä PISSALLA! Se tunne kun...

Ja takaisin puistoon paremmilla tuurinrippeillä!

 Hassuja kiipeilyyn ja temppuiluun soveltuvia punaisia asioita.

 Tässä lisää härveleitä, jotka ovat ehkä kätevämmät vanhempien kuin kolmevuotiaani käsittelyssä.

 Ainoa hetki kun keinut olivat tyhjät.

 Liukumäki.

 Sinisellä matolla tuli hyvät leikit kun vain lapset sen hoksasivat.

 Isompi liukumäki.

Hyvin toinen (kolmas, hehhe) kiipeää.

 Uudet hiekkalelut kiinnostivat, jes!

 Pelikenttäkin löytyy!

Suuruspäänpuisto oli aika kiva! Niin kivat leikit oli lapsilla yhden tytön kanssa etteivät joka nurkassa ennättäneet edes leikkiä!

Puhelin, tietokone ja ulkoinen kovalevy ovat yhteistuumin päättäneet, etteivät halua näyttää teille revittyä (???) puistokylttiä. Tästä syystä en saa siirrettyä kuvaa muokattavaksi ja liitettäväksi tänne. Kuinka vain, saatan joskus yrittää uudestaan. Sitä ennen kasvatan pitkän nenän jota voin sitten ilkeille laitteille näyttää!

- Lyyti

---
muokkaus 31.7.2015
linkkilisäys