Viime
vuonna tähän aikaan, siis aivan kesän nurkilla, aloin miettimään tulevalle
kesälle lomareissua. Kesä läheni ja idealista kasvoi… Kunnes jotain tapahtui.
Päähäni levisi kysymys: MIKSI? Kaupunkimme on täynnä kauniita ja kivoja
paikkoja, joissa emme ole käyneet! Miksemme vietä kesää leikkipuistoissa kun
lapset niistä kuitenkin pitävät? No kuinkas siinä sitten kävikään. Kesäkuun
elelimme jotakuinkin neljän seinän sisällä vesirokko seuranamme (kyllä, myös
juhannuksen) ja heinäkuun istuin puiston reunalla. Tai siis tarkemmin sanottuna
puistojen reunoilla.
Tulevalle
kesälle minulla on yksi suunnitelma: istua jälleen puistojen reunoilla. Kesäloma on
lyhyt aika ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti. Ja kunhan saadaan puistot
suliksi ja aurinko pilkistämään pilvien välistä niin pääsemme lasten kanssa
suunnitelmaa toteuttamaan. Evästä vain mukaan ja retkelle. Ja toiselle
retkelle! Toivottavasti oikein monelle!
Elämme
nyt kuitenkin vasta (jo!!) maaliskuuta, jolloin ulkona on kaksi tekemistä:
kaatua ja kastua! Siksipä viihdytän alkuun itseäni ja teitä viimevuoden seikkailuilla.
Tervetuloa
mukaan!
- Lyyti
